perjantai, 18. toukokuuta 2012

My favorite ballerinas


Nämä Replayn baltsut on mun lempparit. Harmaata satiinia ja mustaa kiiltonahkaa. Laatoitus on meidän pihasta ja kivet Ranskan eri osista. Näitä meiltä löytyy enemmänkin sillä saimme ne miehen vanhemmilta vähän aikaa sitten. He antoivat kaikki kivet yli 30 vuoden ajalta jotka he ovat eri lomakohteista Ranskasta ottaneet mukaansa. Hollannissa onkin ollut normaalia että perheet pakkaavat autonsa ja peräkärrynsä täyteen ja lähtevät etelään lomailemaan, Ranskaan ja Espanjaan. 

Meidän ikäluokkamme täällä nauttivat nykyään vanhempiensa hankkimista kesäasunnoista niin Rivieralla kuin Espanjan aurinkoisilla rannoilla. Tai matkustavat asuntoauton kera ristiin rastiin ennalta mietittyä reittiä pitkin kokonaiset kolme viikkoa:) Kaikkein suosituin lomailutapa ovat kuitenkin matkat Etelä-Afrikkaan. Todella moni meidänkin ystäväpariskunnista on viettänyt vähintään kuukauden tuossa maassa ja unelmoivat uudesta matkasta. Lasten jälkeen matkustaminen on vain hieman haasteellisempaa:)


Niin ja tämä ei ole mikään olutmainos vaan ostin tuosta meidän lähimarketista tänään tämän Leffen Blond- olutkuusikon alle viiden euron. Muistaakseni muutama vuosi sitten Helsingin Belgessä sama olut (mun lemppariolut) maksoi yli kymmenen euroa lasi:D Siis lasillinen!!! Tämä olut eroaa maultaan melkoisesti muista olueista ja on siis erityisesti minun mieleeni. Ehkä siksikin että Belge oli yksi suosikkipaikoistani Helsingissä. Istuimme siellä iltaa moneen otteeseen:) Siitä oli lyhyt matka kotiin ja meno ei ollut mitenkään yliörveltävää vaan siellä pystyi keskustelemaan mukavasti porukassa huutamatta:D

...niin ja mä muuten juon oluen AINA lasista, en koskaan pullosta. 

Perjantai-illan musiikki on mun lemppareita 80-luvulta:) Tyylini oli silloin hyvin samanlainen kuin Vanessa Paradisella hiuksia myöten...vanhemmiten sitten taas olen ollut erittäin ihastunut France Gallin tyyliiseen outfittiin:) 

Mukavaa perjantai-iltaa !!!



Olutta ostamassa:)


Eilen illalla huomattiin että kaupat on kiinni eikä olutta jääkaapissa. Oltiin koko päivä uurastettu suorassa auringonpaisteessa puutarha-hommissa ja silloin minunkin kaltaiseni ei-oluesta-diggaava  alkoi kaipaamaan kylmää olutta. Muistin että Driebergen-Zeistin juna-asemalla on pieni kioskikauppa ja pyöräilin sinne noin kilometrin verran. Otin pari kuvaa matkan varrelta.


Löytyihän sitä olutta...ja miehelle tupakkaa (hyihyi...) ja Brietä minulle. 

Lapsille suklaapäällysteisiä vohveleita.


Kerrostalo


Näitä kartanoita täältä löytyy todella paljon, ihan sellaisia pikku linnojakin:) Jos nyt saisin jostain muutaman parikymmentä miljoonaa niin ostaisin yhden näistä ja tekisin siitä bed&breakfast-paikan:) 

...Jaaa-a taidanpa tästä lähteä vääntämään kilon verran lihapullia. Huomenna illalla lähdetään Utrechtiin kivassa naisporukassa maistelemaan tapaksia:) 


keskiviikko, 16. toukokuuta 2012

Pics and plans


Meidän toinen ulko-ovi. Nyt kesällä pitää vähän funtsia jos sen vaikka vaihtaisi:)



Muuton aikana kynttilälyhty jäi tähän ja siinä on kököttänyt kohta puoli vuotta. Viereen on kasvanut rikkaruohoja. Aika kivan näköinen yksityiskohta vaikka ihan vahingossa syntynyt:)


Meidän terassi on sisäpihalla. Niinkuin huomaatte kaide tarvitsee hiomista ja maalausta,  Itseasiassa lähes kaikki talon ulkopuolella tarvitsee vähän fiksausta. Tänään tulee katonkorjaaja ja putkimies. 


Piirsin teille tälläisen raakakuvan meidän keittiöstä muun tekemisen puutteessa heikolla hetkellä:). 
Keittiön näette sitten kun se on valmis. Ei tällä viikolla kuitenkaan. 

To the school and back





tiistai, 15. toukokuuta 2012

Minimalist kitchen



Teimme täällä pienen keittiörempan heti muuton jälkeen. En kuitenkaan ollut lopputulokseen aivan tyytyväinen josta syystä en ole mielelläni esitellyt kuvia täällä.  Keittiö oli ihan ookoo muttei mieleinen kuitenkaan. Keittiö sai siis lähteä ja tilalle piti suunnitella aivan uusi yksikkö. 

Tässä kaksi inspiraatiokuvaa siitä mitä on luvassa. 

Mustaa ja valkoista. Yksinkertaista.


maanantai, 14. toukokuuta 2012

Outs, my muscles !


Tässä kuvassa on 1/3 osaa meidän etupihasta. Jonkin sortin käyntikortti siis:) No viikonlopun aikana hrvensin vähän tuota viidakkoa ja nyt täytyy sanoa että terassin ja etupihan puunaus vei multa kyllä mehut! Lihakset on nyt vähän heikon tuntuiset. Ainakin tässä tuli todistetuksi että sellaisia löytyy...

Siis järkytyksen kauhistus kuinka paljon kasvillisuutta jouduin poistamaan. Melko monta puun alkua, muutaman kuivahtaneen ruusupensaan, kymmenittäin istutuksia jostain monen vuoden takaa. Jep, huomasin että entiset asukkaat eivät ole juuri välittäneet puutarhan hoidosta. Kaiken on annettu vaan kasvaa ja levitä valtoimenaan.

Meillä on hieman kiirus tämän pihaprojektin kanssa sillä meillä on kohta kesän avaus-bileet ja sitä varten kaiken pitää olla tip ja top. En oikeastaan valita tästä puutarhan hoidosta sillä tykkään siitä. Aikaa ei löydy kuntosaleille tai muille urheiluharrastuksille niin pyöräilyn lisäksi tämä on vallan mainiota liikuntaa. Saa olla ulkona ja pysyy poissa tietsikan vierestä sekä herkkukulhojen ääriltä:) 

Tällä hetkellä tuo meidän postiboksi näyttää paljon orvommalta sillä kuvassa olevasta kasvillisuudesta jäljelle jäi vain takana näkyvä pensas jonka leikkasin pyöreäksi. Lauantaina siinä ei ollut kuin pari hikistä lehteä mutta nyt se on täynnä pieniä lehden alkuja! Yhden hortensian neljästä siirsin tuonne takapihan puolelle. Kolme jäi aidan viereen mutta ne eivät näy tästä. Nyt pitäisi sitten keksiä että mitä tähän pistää vai jättääkö etupihaa vähän paljaammaksi. Haaveissa olisi sellainen englantilaistyyppinen puutarha talon edessä mutta mites sellainen saadaan aikaiseksi?  Noh, ensin laitetaan terassi loppuun asti kuntoon, sen jälkeen palailen uudestaan tähän etupihan uudelleen organisointiin...

Tämäkin voisi olla kiva idealtaan..


Muistoissa vain...

Toisinaan yllätän itseni miettimästä että millaista olisi asua Helsingissä ulkomailla elettyjen vuosien jälkeen. Ei hullumpi ajatus sillä Helsinki on yhtälailla ollut kotikaupunki miehelleni kuin minullekin. Jonkinlainen kaiho siellä mielen syvyyksissä näitä miettii. Se vain että se kaiho käsittelee aikaa jota ei enää ole.  En siis niinkään kaipaa Suomeen mutta jonkin sortin nostalginen puoli on hypännyt esiin kiusoittelemaan. 

Elämästä ei koskaan tiedä mihin se vie. Ehkä se joskus vie vielä takaisin Helsinkiin. Aika sielläkään ei tosin ole pysähtynyt. Ystäviä on muuttanut pois. Tutut pariskunnat eronneet. Joillakin uusi perhe kasvamassa. 

Mielessäni Helsinki on kuitenkin samanlainen kuin silloin kun sieltä lähdin.